Kun esikoiseni syntyi, en ainoastaan tuntenut iloa äitiydestä, vaan olin täysin onnellinen. Vaikka vauva itki alituiseen ja valvoin aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan asti, masennus pysyi loitolla minusta. Mutta nyt haluan rohkeasti puhua, kun masennus iski minuun toisen lapsen synnyttyä. Pahinta oli, että kärsin masennuksesta, mutta en kyennyt näyttämään sitä. Kukaan ei osannut aavistaa, että minulla oli raskasta, sillä kaikki meillä kotona käytös on kuin mikään ei olisi pielessä "hän kotiutui synnytyssairaalasta ja hänellä on kaikki hyvin 

​

Minun oli pakko esittää, että kaikki oli kunnossa, vaikka todellisuudessa kamppailin henkisesti pimeyden kanssa, tai niin ainakin luulin tuolloin. Kun sain kolmannen lapseni, ymmärsin vasta, että masennus, jonka koin toisen lapsen kanssa, oli vain lievää verrattuna tähän kolmanteen. Itkin paljon hiljaisuudessa.

​

Olen luonteeltani vahva, mutta en pysty näyttämään tunteitani avoimesti. Puoliso ei kuitenkaan ymmärtänyt tätä, vaan oli jatkuvasti ulalla. Emme voineet puhua asiasta, koska se oli herkkä aihe. Yritin avautua ja aloittaa keskustelun, mutta minulle sanottiin, että masennukseni johtui riivaajasta tai pahoista voimista, ja minua kehotettiin rukoilemaan. Vaikka olemme molemmat kristittyjä, en voinut kieltäytyä, joten rukoilimme yhdessä.

​

Valitettavasti se ei kuitenkaan tuonut helpotusta. Rukouksen jälkeen minun oli pakko esittää, että kaikki oli hyvin ja teidän rukouksenne auttoivat - YES, HYVÄ TE! Minun oli väkisin hymyiltävä. Kun sanoin, että rukous oli hyvä, mutta jotain siitä puuttui, minut katsottiin kuin olisin paholainen.

​

Mutta öisin itkuni oli sydäntäsärkevää, toivottomuuden syvyyksissä vellovaa pimeyttä. Pohdin, millainen olisi armollisin ja vähiten tuskallinen tapa päättää elämäni, mutta epätoivon keskellä vastausta ei löytynyt. Tunsin itseni pelkuriksi, koska mielessäni häilyi kysymys, onko helvetti todellinen ja mitä sen toisella puolella odottaa. Mielentilani oli vajonnut äärimmäisen alhaiselle tasolle. Kaikki tapahtui öisin, mutta päivät olivat erilaisia. Vauvani vaati kaiken aikani, joten minun oli pakko vain jatkaa eteenpäin. Itkin kymmenen minuuttia, kun lapseni keskeytti ja jouduin ottamaan hetken tauko. Aloin miettiä, jos todella kuolen, mun vauva ei tuntisi minua, jättäisin mun lapsille taakkaa. Mä ajattelin vaikka mitä tuntui että mun pää hajoo.

​

Kun puoliso matkusti, tunsin hieman helpotusta,

koska hän oli osasyy siihen, että olen masentunut. Suhde alkoi imeä minulta kaikki voimat. Aloin puhua erosta, koska tässä suhteessa ei ole enää rakkautta. Hän jaksaa jankuttaa, että hän ei aio jättää minua. hänen mielestä se ei ole minä joka puhuu vaan se on paholainen Olin niin väsynyt kuuntelemaan tuota "paholaista", Hän onnistui jotenkin tunkeaman sitä sanaa päähäni, että öisin aloin näkemän painajaisia.

 

Olen jo sellainen ihminen, joka tekee paljon selittämättömiä unennäköjä. Heti kun laitan silmät kiinni, olen unimaailmassa seikkailemassa. On sellaisia öitä, joina en nukkunut, koska pelkäsin näkeväni taas painajaista, ja hän tietää sen ja käyttää sitä tekosyynnä. Mitä minuun sattui enemmän, on se, että ihminen, jonka kanssa jaat elämäsi, pitäisi tai yrittäisi edes ymmärtää sinua ja auttaa sinua pääsemään yli tästä vaiheesta, mutta hän oli kuin kaikki olisi hyvin, ja vika on minussa olen DRAAAAMA QUEEEN

 

HAKE APUA

kun kerroin neuvolassa tehtiin Mielenterveys testi  siinä testissä on uskaltanut avautua kummiski neuvola täti huomasi mun lievä masennus otimme psykologia yhteyttä niin sanoin itselleni että katsotaan miten minua voidaan auttaa. heti ensimäisenä minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus nyt sossut ovat mun perässä sanoin itselleni puutui viellä tämä.

 

Menin esimäisen konsultaatio minun piti vain puhua itsestäni toka konsultaati jatkaa puhuman mun elämästä kolmas konsultaatti perkele minun elämä ja mun elämä en tiedä oliko enä kaikki totta mitä kerroin sielä, tietenki heti tyrkättiin masennuslääkeitä ja uni lääkeitä, kerroin että mä imetän en halua ottaa lääkeitä. Mutta olo ei ollut enä mukava käydä niin minä päätin lopettaa kokonaan sanoin psy:lle että voin nyt hyvin. laitoin meikki että voisin piilotta mun väsynee kasvot mun psykologia antoi minulle toinen aika se päivä olin niin matalassa en jaksannut lähteä ulos ovesta enkä jaksannut edes

koskea mun puhelin ja kirjautua maisaan ja sain siitä sakko 50e peruuttamaton aika, ja oli raha huolia.

 

Yksinäinen yö, ajatus heräsi, että vastuu on minun, vyölläni painahtaa. Jos en itse muuta, tuskinpa kukaan tekee, niin hyvin kuin minä, olen voimani kehkee. Aamulla heräsin niin väsyneenä, etten jaksanut tehdä mitään vaan makoilin sängyssä koko päivän ja tilasin lapsille pizzaa. Aloin saada voimia illalla, joten päätin muuttaa asiat ja alkaa rakentaa itseäni uudelleen, korjata ne palaset, jotka minulta on varastettu minun mentaalista vahvuutta. Minä olen eteenpäin astuva sankari, omaa polkuani kuljen, uuden rakentaja. Itsepäisenä uskoen, unelmat edessä avautuu, olen vapaa valitsemaan, sen minkä parhaaksi kuvittelen muu.

​

Tietoinen itsehoito - Kohti parempaa elämää

​

Kysyin itseltäni: Mitä tarvitsen juuri nyt voidakseni paremmin? Onko kehossani jännitystä tai kipua, jota voisin helpottaa? Tarvitsenko lepoa tai rauhaa mieleni tyynnyttämiseksi? Kun aloin tunnistaa tarpeeni, voin alkaa etsiä keinoja vastata niihin.

 

Ensinnäkin, on tärkeää tiedostaa, että jokaisen ihmisen itsehoito on yksilöllinen prosessi. Se tarkoittaa, että jokainen meistä tarvitsee erilaisia tapoja ja keinoja huolehtia itsestään. Tietoinen itsehoito ei ole yksinkertainen tai taikasauvan heilautus, joka parantaa kaikki elämämme ongelmat. Sen sijaan se on jatkuvaa työtä, jossa opimme kuuntelemaan itseämme ja reagoimaan tarpeisiimme.

​

Toinen tärkeä osa tietoista itsehoitoa on oman mielen ja kehon kuuntelu. Usein kiireessä emme pysähdy kuuntelemaan itseämme ja annamme stressin ottaa vallan. Tietoinen itsehoito auttaa meitä keskittymään hetkeen ja pysähtymään kuuntelemaan kehoamme. Tämä voi sisältää esimerkiksi säännöllisen meditoinnin, hengitysharjoitukset tai joogan harrastamisen. Löydä itsellesi sopiva tapa rentoutua ja kuunnella mieltäsi ja kehoasi.

 

Lopuksi, tietoinen itsehoito ei ole vain omaa hyvinvointia koskeva prosessi, vaan se vaikuttaa myös muihin elämämme osa-alueisiin. Kun huolehdimme itsestämme tietoisesti, voimme paremmin suoriutua töissä, parisuhteessa ja jokapäiväisissä velvollisuuksissamme. Se auttaa meitä tuntemaan olomme tasapainoisemmaksi ja antaa meille mahdollisuuden nauttia elämän iloista.

​

Tietoinen itsehoito on jatkuva matka kohti parempaa elämää. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja itsetutkiskelua. Löydä ne keinot ja tavat, jotka toimivat parhaiten juuri sinulle ja tee niistä osa arkeasi. Muista, että itsehoito ei ole itsekkyyttä, vaan se on välttämätöntä oman hyvinvoinnin takaamiseksi.

​

​

​

​

​

​

​

Meditoinnin harjoittaminen voi auttaa ihmisen kehoa monin tavoin. Tässä muutamia esimerkkejä:

​

Stressin hallitseminen: Tutkimukset ovat osoittaneet, että meditointi vähentää stressihormonien, kuten kortisolin, määrää kehossa. Stressin lievittäminen auttaa pitämään sydämen terveempänä, alentaa verenpainetta ja parantaa unen laatua.

​

Parantunut vastustuskyky: Säännöllinen meditointi lisää immuunijärjestelmän toimintaa, mikä auttaa taistelemaan infektioita vastaan. Se myös vähentää tulehdusta kehossa, mikä on yksi monien kroonisten sairauksien perimmäisiä syitä.

 

huomion parantuminen: Meditointi opettaa keskittymään tässä hetkessä ja olemaan läsnä. Tämä voi auttaa parantamaan keskittymistä ja tarkkaavaisuutta.

​

Rentoutuminen: Meditaation aikana keho voi rentoutua syvällisesti. Syvän rentoutuksen tila auttaa vähentämään       lihasjännitystä ja vähentämään stressin aiheuttamia fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja vatsakipuja.

​

Parempi uni: Meditointi ennen nukkumaanmenoa auttaa rentoutumaan ja rauhoittumaan, mikä voi parantaa unen laatua. Laadukas uni on tärkeää kehon palautumiselle ja virkistymiselle.